Loituma - Kultaansa ikävöivä

Tuoll' on mun kultani, ain' yhä tuolla,
kuninkahan kultaisen kartanon puolla.
Voi minun lintuni, voi minun kultani,
kun et tule jo!

On siellä tyttöjä, on komioita,
kultani silmät ei katsele noita.
Voi minun kultani.

Kukat ovat kaunihit, kaunis kevätaamu,
kauniimmat kultani silmät ja haamu.
Voi minun kultani.

Linnut ne laulavat sorialla suulla,
soriampi kultani ääni on kuulla.
Voi minun kultani.

Hunaja ja mesileipä makialle maistaa,
kultani suu sekä huulet on toista.
Voi minun kultani.

Voi, koska näen minä senki ilopäivän:
kultani sivullani kulkevan ja käyvän!
Voi minun kultani.

Syys tulee etehen ja kesäpäivä rientää,
vaan minun kultani ei tule sentään.
Voi minun kultani.

Tule, tule, kultani, tule kotipuoleen,
taikka jo menehynki ikävään ja huoleen.
Voi minun kultani.